Voihan arki..

Enpä osannut aavistaa, että kuinka paljon arki muuttuu sen myötä, että palaan takaisin töihin! Päivät kuluu niin hirveetä vauhtia, että havahdun yleensä illalla kymmenen aikaan siihen, että enpä ole tänäänkään ehtinyt tekemään mitään muuta kuin ne pakolliset: lapsilla on ruokaa ja puhtaat vaatteet päällä. Huusholli on kuin räjähdyksen jäljiltä, mutta eipä riitä intoa sitä siivoa... :/

Salille olen ehtinyt naurettavan vähän, osaksi sen vuoksi, että olin pari viikkoa flunssassa, osaksi ihan vain omaa laiskuuttani. En vain yksinkertaisesti ole ehtinyt ja jaksanut... Lapsetkin hieman "oireilee" siitä syystä, että olen palannut takaisin töihin. Varsinkin perheen pienin osoittaa mieltään. Enpä senkään vuoksi ole viitsinyt niitä muutamaan hassua vapaatuntia viikossa käyttää omiin juttuihini. Ehkäpä kun tämä arki "urautuu" omille uomilleen paremmin, niin kehtaan lähteä enemmän urheilemaan.

Painoa ei mielestäni ole tullut lisää (olen unohtanut käydä vaa'alla), mutta ei sitä ole lähtenytkään.. :/ Blaah.

Flunssalasta iltaa

Olen jo ollut pidemmän aikaa terveenä, joten olihan se nyt korkea aika tulla kipeäksi! Perheen pienimmäinen neiti ja suurimmainen (eli siis mä, hahah) ollaan sänkypotilaina. Odotettavissa on, että muutkin tämän veemäisen taudin käyvät läpi. Blaah.

Koittakaahan te pysytellä terveinä. Hatshiuu...

Uudenlainen arki

Mulla loppuu kohta hoitovapaa. Ja sehän tarkoittaa, että mun pitää palata takas töihin! Jaiks. Odotan kyllä innolla töihinpaluuta ja varsinkin sitä ensimmäistä palkkapäivää.. Vaikka siitä palkasta tuskin kauheasti jää mitään käteen laskujen maksamisen jälkeen.. :D Tää kotihoidontuella kituuttaminen on kyllä niin hanurista kuin vain voi olla. Mulle tää oli ihan maksimiaika, jonka pystyin olemaan kotona. Taloudellisesti siis.

Mutta töihinpaluu aiheuttaa myös vääjäämättä muutoksia sekä ruokailujen että treenauksen suhteen. Nyt olen käynyt salilla pääsääntöisesti päivällä, ja sitten kun olen töissä, niin eihän se onnistu.. :D No, pitää vaan yrittää keksiä vuorokauteen muutama ylimääräinen tunti, jotta treenaaminenkin onnistuu.

74 rikki!

Olipahan mukava yllätys mennä aamulla tapaamaan hra Vaakaa... Hän näytti mulle lukeman 73,6kg! Hallelujah.

Mun esikoisen äitiysneuvolakortissa lukee, että paino ennen raskautta 74kg. Eli nyt mä painan virallisesti vähemmän kuin n. 8 vuotta sitten, kun olen alkanut odottaa meidän ekaa naperoa. How cool is that! :D

Ehkä kaikist kivintä

on lähteä salille ja huomata perille päästyään, että urheiluliivit on jääneet kotiin. Kivaa on myös sit treenata tavallisilla liiveillä ja vetästä suihkun jälkeen ne hikiset tavisliivit ylle uudelleen.


Not.

Muutoskuva

Kaivelin toissapäivänä vanhoja kuva-arkistoja, ja törmäsin minineidin ristiäisissä otettuun kuvaan.. On tässä vajaassa puolessatoissa vuodessa tullut hiukan muutosta.. Eiks vaan? :)

Eroa kuvien välillä on. 15kg. Vasen on otettu 06/2014 ja oikean puoleinen 10/2015. 

Sokeri

Sokeri. Argh.... Jokaiselle laihduttajalle, elämäntaparemppaa tekevälle tai jojoilijalle (plus tietty ihan jokaiselle muullekin ihmiselle) sana SOKERI aiheuttaa jonkinlaisia tuntemuksia.. Joillain sokeri on hanskassa, joillain ei todellakaan ja joillain satunnaisesti. Mä kuulun tuohon satunnaisesti kategoriaan.

Olen tässä pidemmän aikaa ollut syömättä sen suurempia määriä valkoista sokeria. Ei karkkia, pullaa, herkkuja, sokeroituja jugurtteja... Ei mitään addiktoivaa. Kunnes tässä pari viikkoa sitten ostin pitkästä aikaa yhden munkin. Sitten toisena päivänä suklaapatukan... Ja eilen karkkipussin (110g). Onneksi se oli noinkin pieni.. Mutta mikä perkele siinä on, että kun annat sokerille pikkusormen niin se vie koko käden?!? Ei mikään ihmekään että paino tippuu joku 100g viikossa... :/

Nyt täytyy taas ryhdistäytyä ja laittaa kerrasta poikki. No more sugar for me.

Ainiin.. Eikä se muuten siihen karkkipussiin eilen jäänyt. Tein sokerihimossani eilen vielä elämäni ekan mukikakun. Gluteenittomista jauhoista. Oli hyvää. Valitettavasti....